Kotihoidossa: kohtaamisia, kohtauksia ja kohtaloita on pienoisromaani, joka perustuu tekijän kokemuksiin ikäihmisten hoidosta. Lukija pääsee mukaan kymmenille kotikäynneille ja läheisten vierailuille.
”Ei ikinä tiedä, mitä oven takana odottaa”, sanoo vastavalmistunut lähihoitaja Lauri. ”Jos minä alan unohtaa kaiken, mitä mieltä minun elämässä on sitten?” 85-vuotias Tyyni pohtii. ”Rakkaus ei kysy ikää eikä sairauksia”, Martta selittää tyttärelleen. ”Sano nyt, onko minulla poika vai olenko minä kuvitellut kaiken”, Altti kysyy lähihoitajalta.
Kirjailija Tuula Pihkakoski on työskennellyt lääkärinä kotihoidossa yli 20 vuoden ajan.
ISBN: 978-951-877-918-9
Osta kirja: Adlibris
Ote kirjasta:
Pitkät vuorot puoli kahdeksasta aamulla iltakymmeneen ovat raskaita. Nuorempana rahapulassa tein niitä mieluummin, nykyään välttelen minkä voin. Mutta päivällä voin yrittää ottaa jonkun käynnin Nannalta, että hän pääsisi edes vähän helpommalla. Eihän tämä reilua ole, että yksi tekee niin sanotusti vapaaehtoisesti enemmän töitä kuin muut.
Tämä työ on todella antoisaa silloin, kun hoitajia on tarpeeksi. Välillä mietin, miten kauan jaksan tätä hoitajapulatilannetta. Elättelen toivetta, että jotenkin saisimme positiivisen kierteen päälle. Kun yksikin uusi palkataan, se helpottaa kaikkien työtä, ja lisää todennäköisyyttä, että palkataan lisää uusia. Sama toisinpäin: kun yksi lähtee, pian lähtee toinenkin…
Visa, nykyinen lääkärimme, on sanonut, että kotihoidossa lääkärin työ on niin riippuvaista hoitajien työstä, että hoitajapula aiheuttaa jopa lääkäripulaa. Lääkäri tapaa potilasta vain kerran pari vuodessa ja muuna aikana hänen on tehtävä päätöksiä potilaan hoidosta hoitajan kertoman perusteella. Jos hoitajat vaihtuvat tiuhaan tai heitä on liian vähän, informaatio ei kulje lääkärille ja työ menee hallitsemattomaksi. Ja se, joka lopulta eniten kärsii hoitaja− ja lääkäripulasta, on tietysti asiakas. Asiakas, jonka vuoksi työtä teemme, jonka pitäisi olla keskipiste. Välillä tuntuu suuressa organisaatiossa, että työntekijä kuten myös asiakas ovat voimattomia nappuloita koneistossa.
Reppu selkään ja liikkeelle, ulkoilma piristää kyllä ja kotikäynnillä arvot loksahtavat kohdalleen itsestään. En saa antaa heti aamusta huolille valtaa.