Ville-Veikko Liekkisen esikoisteos on kokoelma yllättäviä novelleja, joissa todellisuus taipuu monelle mutkalle. Huumorin, fantasian ja kauhunkin sävyttämissä tarinoissa keksitään laite, joka palauttaa unohtuneen ilon, karvainen mörkö kohtaa pienen tytön ja Simo Paunikko järjestää hämmentävän marionettiesityksen.
ISBN: 978-951-877-855-7
Osta kirja: Adlibris
Ote kirjasta:
Edsa oli kekseliäs lapsi. Se oppi kaatamaan ruukkukasveja, kaapimaan niistä multaa ja levittämään sitä matoille pieninä möykkyinä.
Vaatenaulakosta oli muuttunut itsensä irvikuva. Mitä enemmän siinä vaatteita oli, sitä varmemmin tiesi, että ne löytyivät lattialta aamulla.
Villakangastakki, jonka Samuel oli ostanut pilkkahintaan kirpputorilta, oli jostain syystä Edsan suosikki. Se oli löytynyt kahdesti wc-pöntöstä ja kerran, syyspäivän tasauksen aikoihin, tyynyliinan sisältä olohuoneen sohvan istuintyynyn alle kätkettynä.
Anna ja Samuel ihailivat Edsan kekseliäisyyttä, vaikka se ajoittain kiireessä turhauttikin.
Edellinen yö oli ollut varsinkin riehakas. Edsa oli touhunnut koko yön aina aamuseitsemään asti. Anna ja Samuel olivat puolinukuksissa väistelleet tietosanakirjoja, jotka lentelivät makuuhuoneesta eteiseen. Vähän ennen rauhoittumistaan Edsa oli vielä kaatanut olohuoneen jalkalampun, ja siksi tapetissa oli nyt pieni repeämä.
Tätä repeämää Anna ja Samuel paikkasivat keskipäivän tullen syvään haukotellen. Vanhemmuus oli ihana asia, mutta ajoittain se oli kuitenkin hyvin raskasta. Sitä se oli ollut varsinkin viime viikkoina. Kertynyt univelka ja alati kasvavat yölliset haasteet olivat vieneet voimia ja laittoivat sietokyvyn rajat koetukselle. Oman lapsen kasvamista ja kehittymistä oli toki valloittava seurata, mutta joskus kasvu tuotti kipua ainakin vanhemmissa.
Toisesta maailmasta olevan lapsen kasvattamiseen ei ollut oppaita tai valmennusta. Kaikki piti keksiä itse, ja se kuormitti.
Toisinaan keinovalikoimaan kuului kypärän pitäminen sisätiloissa. Se esti vakavammat päävammat niinä öinä, joina Edsa kokeili kykyjensä rajoja.
Toisinaan he olivat kokeilleet sulkeutumista makuuhuoneeseen lukitun oven taakse. Tämä ajatus osoittautui kuitenkin nopeasti toimimattomaksi. Edsa oivalsi voivansa kulkea ovien läpi ja uudesta taidostaan innostuneena kävi vain villimmäksi.
“Pitäisikö soittaa Manaajalle”, Samuel naurahti väsyneesti vetäessään peiton päällensä. “Tai Peter Venkmanille”, Anna vastasi ja nukahti.