Ote Gertrude Steinin kirjasta Maailma on pyöreä

 

1. Roosa on Roosa

Olipa kerran maailma joka oli pyöreä, niin että sen ympäri saattoi kulkea monta kertaa. Kaikkialla oli jossain ja kaikkialla oli miehiä naisia lapsia koiria lehmiä villisikoja pieniä kaneja kissoja liskoja ja eläimiä. Niin se vaan oli. Ja kaikkialla koirat kissat lampaat kanit ja liskot ja lapset halusivat kertoa siitä kaikille ja he halusivat kertoa itsestään. Ja sitten oli Roosa. Hänen nimensä oli Roosa ja olisiko hän ollut Roosa jos hänen nimensä ei olisi ollut Roosa. Sitä hän ajatteli ja sitten hän ajatteli uudestaan. Olisiko hän ollut Roosa jos hänen nimensä ei olisi ollut Roosa ja olisiko hän ollut Roosa jos hän olisi ollut kaksonen. Hänen nimensä nyt kuitenkin oli Roosa ja hänen isänsä nimi oli Roope ja hänen äitinsä nimi oli Katri ja hänen setänsä nimi oli Valtteri ja hänen tätinsä nimi oli Klaara ja hänen isoäitinsä nimi oli Liisa. Heillä kaikilla oli nimet ja hänen nimensä oli Roosa mutta olisiko hän ollut hän usein itki olisiko hän ollut Roosa jos hänen nimensä ei olisi ollut Roosa. Kerron sinulle että siihen aikaan maailma oli pyöreä ja sen ympäri saattoi kulkea monta kertaa. Roosalla oli kaksi koiraa, iso valkoinen nimeltä Armas ja pieni musta nimeltä Pepe, pieni musta ei ollut hänen mutta hän sanoi että se oli, se kuului naapurille eikä pitänyt Roosasta ja siihen oli syynsä, kun Roosa oli pieni, hän oli yhdeksän nyt eikä yhdeksän ole pieni ei Roosa ei ollut pieni, no kuitenkin kun hän oli pieni hänellä oli eräänä päivänä Pepe ja hän käski Pepen tehdä jotain, Roosasta oli mukavaa määräillä muita, ainakin silloin kun hän oli pieni, nyt hän oli melkein kymmenen joten hän ei määräillyt muita mutta aiemmin hän teki niin ja hän käski Pepeä, eikä Pepe halunnut totella, Pepe ei tiennyt mitä Roosa halusi, mutta vaikka olisi tiennytkin Pepe ei olisi totellut, kukaan ei halua tehdä mitä joku muu määrää, joten Pepe ei tehnyt niin, ja Roosa sulki hänet huoneeseen. Pikku Pepe-rukka hänet oli opetettu olemaan tekemättä sisään sitä minkä voi tehdä ulos, mutta hän oli niin hermostunut jäätyään yksin että hän teki sen, pikku Pepe-rukka. Ja sitten hän pääsi ulos ja siellä oli paljon ihmisiä mutta pikku Pepe ei erehtynyt, hän kulki suoraan jalalta toiselle kunnes hän löysi Roosan jalat ja sitten hän meni ja puri Roosaa jalkaan ja sitten hän juoksi pois eikä kukaan voinut syyttää häntä siitä mitä hän teki. Se oli ainoa kerta kun Pepe koskaan puri ketään. Eikä hän enää koskaan tervehtinyt Roosaa ja Roosa sanoi aina että Pepe oli hänen koiransa vaikka hän ei ollutkaan jotta Roosa voisi unohtaa ettei Pepe halunnut tervehtiä häntä. Jos Pepe oli Roosan koira kaikki oli hyvin eikä hänen tarvinnut tervehtiä mutta Roosa tiesi ja Pepe tiesi ja kyllä he molemmat tiesivät varsin hyvin. Roosalla ja hänen suurella valkoisella koirallaan Armaalla oli mukavaa yhdessä, he lauloivat yhdessä, tällaisia lauluja he lauloivat. Armas joi kaiken vetensä ja hänen juodessaan, niin se vaan menee kuin laulu kiva laulu ja hänen tehdessään niin Roosa lauloi omaa lauluaan. Tämä on Roosan laulu. Olen pieni tyttö ja nimeni on Roosa, Roosa on minun nimeni. Miksi olen pieni tyttö ja miksi nimeni on Roosa ja kun olen pieni tyttö ja kun nimeni on Roosa ja missä on nimeni Roosa ja mikä pieni tyttö minä olen olen pieni tyttö nimeltä Roosa joka on pieni tyttö nimeltä Roosa. Ja Roosan laulaessa tätä laulua hän lauloi sitä Armaan juodessa. Miksi olen pieni tyttö missä olen pieni tyttö kun olen pieni tyttö mikä pieni tyttö minä olen. Ja laulaminen sai Roosan niin surulliseksi että hän alkoi itkeä. Ja kun hän itki Armas itki, koira nosti päätään ja katsoi taivasta ja alkoi itkeä ja hän ja Roosa itkivät ja Roosa ja hän itkivät ja itkivät ja itkivät kunnes Roosa lopetti ja lopulta Roosan silmät olivat kuivat. Ja koko ajan maailma oli edelleen pyöreä.

 

2. Ville on Ville

Roosalla oli serkku nimeltä Ville ja kerran Ville melkein hukkui. Kahdesti hän melkein hukkui.

Se oli hyvin jännittävää.

Jokainen kerta oli hyvin jännittävä.

Maailma oli pyöreä ja siinä oli järvi ja järvi oli pyöreä. Ville meni uimaan järvessä, heitä oli kolme he kaikki olivat poikia uimassa ja heitä oli paljon he olivat miehiä kalastamassa.

Kun järvet ovat pyöreitä niillä on pohja ja lumpeita kauniita lumpeita valkoisia lumpeita ja keltaisia ja pian yksi pieni poika ja sitten toinen tarttui kiinni niihin, lumpeet ovat kauniita katsoa mutta ne eivät ole alkuunkaan kauniita koskea. Ville oli yksi ja toinen pikku poika oli toinen ja kolmas oli isompi ja hän huusi heitä luokseen ja he, Ville ja se toinen poika eivät pystyneet, lumpeet eivät oikeastaan välittäneet asiasta mutta yhtä kaikki ne eivät päästäneet heitä.

Sitten isompi poika huusi miehille tulkaa auttamaan he eivät pääse irti lumpeista ja he hukkuvat ja tulkaa auttamaan. Mutta miehet olivat juuri lopettaneet ateriansa ja kalastaessa syödään hurjan paljon niin se vaan on eikä syömisen jälkeen pidä mennä veteen, sen miehet tiesivät joten mitä he saattoivat tehdä.

No isompi poika oli sellainen tyyppi, hän sanoi että hän ei jättäisi Villeä ja toista poikaa yksin, joten hän meni lumpeiden sekaan ja ensin hän veti ylös toisen pienen pojan ja sitten hän veti ylös Villen ja siten hän sai heidät rantaan.

Ja niin Ville ei hukkunut vaikka järvi ja meri olivat molemmat pyöreitä.

Se oli yksi kerta jolloin Ville ei hukkunut.

Toinen kerta jolloin hän ei hukkunut oli kun hän oli isänsä ja äitinsä ja serkkunsa Roosan kanssa, he olivat kaikki yhdessä.

He nousivat mäkeä ylös ja sade tuli taivaalta alas, ja tiedäthän kuinka sade tulee kun se tulee niin raskaasti ja nopeasti ettei se ole edes märkää se on kuin seinä ei muuta.

Joten auto nousi mäkeä ylös ja sade tuli mäkeä alas ja sitten ja sitten no ja sitten oli heinää, tiedäthän mitä heinä on, heinä on ruohoa joka on leikattu ja kun se on leikattu se on heinää. No siis.

Heinä lakosi kuin seinä ei se ollut sopivaa heinälle. Heinän pitäisi heilua Heinolassa kunnes se on kerätty pois mutta tämä heinä, sadetta oli niin paljon että heinä lakosi ja teki padon eikä vesi päässyt minnekään ja vesi nousi autoon ja vettä tuli lisää ja lisää ja lisää ja Ville ja Roosa olivat siellä ja vettä oli niin paljon että siihen saattoi hukkua Ville ainakin saattoi hukkua ja ehkä myös Roosa.

No juuri silloin heinä hävisi niin kuin heinällä on tapana hävitä ja vesi hävisi mutta auto ei hävinnyt eivätkä Roosa ja Ville hukkuneet silloin.

Paljon myöhemmin heillä oli paljon sanottavaa mutta he tiesivät tietenkin että se oli totta että maailma oli pyöreä eivätkä he olleet hukkuneet.

No, Ville piti myös laulamisesta. Hän oli Roosan serkku ja laulaminen kulki suvussa, mutta Villellä ei ollut koiraa jonka kanssa laulaa joten hänen piti laulaa jonkin kanssa ja hän lauloi pöllöjen kanssa, hän saattoi laulaa vain iltaisin mutta hän lauloi iltaisin pöllöjen kanssa. Oli helmipöllö ja viiripöllö ja huuhkaja ja joka ilta Ville lauloi pöllöjen kanssa ja näitä lauluja hän lauloi.

Nimeni on Ville en ole kuin Roosa.

Olen Ville kävi miten kävi,

olen Ville vaikka nimeni olisi Henri.

Olen Ville aina Ville yhtä kaikki.

Ja sitten hän lopetti ja odotti pöllöjä.

Kuun halki huuhkaja huhuili.

Kuka kukkuu kuka kukkuu.

Ville ei ollut kuin serkkunsa Roosa, laulaminen ei saanut häntä itkemään, se vain innosti häntä enemmän.

Joten siellä oli kuutamo ja kuutamo oli pyöreä.

Ei ääntäkään.

Ja sitten Ville alkoi laulaa.

Hukun.

Unohdan.

Muistan.

Ajattelen.

Ja huuhkaja huhuili keskeytyksen.

Se on.

On se.

Joka pöllön joka silmä on pyöreä.

Kaikki innosti Villeä, hän innostui enemmän ja lauloi:

Olipa kerran pyöreä maailma pyöreä ja pyöreä kuu.

Järvi oli pyöreä.

Ja minä melkein hukuin.

Ja huuhkaja huhuili:

Haloo haloo.

Ville on nimesi.

ja Ville on luontosi.

Olet pieni poika.

ja se on mittasi.

Haloo haloo.

HILJAISUUS

Ville nukkui.

Maailma mateli ja tutisi.

Ville kääntyi unissaan ja mutisi.

Pyöreä hukkui.


Osta kirja: Adlibris •  Booky • CDon.com • Prisma