Sota on huijausta. Ja on aina ollutkin.
Se on kenties vanhin, selvästi kaikkein tuottavin ja varmasti kaikkein julmin huijaus. Se on ainoa huijaus, joka on luonteeltaan kansainvälinen. Se on ainoa huijauksen muoto, jossa voitot lasketaan dollareissa ja tappiot ihmishenkinä.
Huijauksen voi mielestäni määritellä joksikin, mikä ei ole sitä, mitä se useimpien ihmisten silmissä näyttää olevan. Vain pieni ”sisäpiiri” tietää, mitä on todella meneillään. Huijauksen tarkoituksena on hyödyttää harvoja, monien kustannuksella. Sodat tuottavat suuria rikkauksia pienelle joukolle ihmisiä.
Ensimmäisessä maailmasodassa vain kourallinen ihmisiä pääsi nauttimaan konfliktin tuotoista. Yhdysvalloissa luotiin ainakin 21 000 uutta miljonääriä ja miljardööriä sodan aikana. Niin moni myönsi saaneensa hillittömät verirahat veroilmoituksessaan. Kukaan ei tiedä, kuinka moni sotamiljonääri valehteli omassa ilmoituksessaan.
Kuinka moni näistä sodalla rikastuneista kantoi kivääriä olkapäällään? Kuinka moni kaivoi juoksuhautaa? Kuinka moni tiesi, millaista oli nähdä nälkää rottia täynnä olevassa poterossa? Kuinka moni vietti unettomia, pelon täyttämiä öitä, väistellen tykistön ja konekiväärien tulitusta? Kuinka moni torjui vihollisen pistimen iskun? Kuinka moni haavoittui tai kuoli taistelussa?
Kansakunnat laajentavat sodalla alueitaan, jos ovat voittoisia. Ne vain ottavat haluamansa. Tätä uutta aluevaltausta hyödyntää vain pieni joukko – sama joukko, joka kahmi dollareita sodassa vuodetusta verestä. Suuri yleisö sai luvan maksaa laskun.
Ja millainen tämä lasku on?
Laskuun tutustuminen on kammottava selonteko. Uusia hautakiviä. Silvottuja kehoja. Pirstoutuneita mieliä. Murtuneita sydämiä ja koteja. Taloudellista epävakautta. Lama ja kaikki siihen kuuluva kärsimys. Sukupolvesta toiseen jatkuva, murskaavan ankara verotus.
Sotilaana epäilin monen vuoden ajan, että sota on huijausta; mutta vasta siirryttyäni reserviin ymmärsin sen täysin. Nyt, kun näen kansainvälisen sodan pilvien kerääntyvän taas taivaanrannalle, minun on kohdattava totuus ja kerrottava siitä muillekin.
Taas kerran valtiot valitsevat puoliaan. Ranska ja Venäjä kohtasivat ja sopivat seisovansa samalla puolella. Italia ja Itävalta kiirehtivät tekemään samanlaisen sopimuksen. Puola ja Saksa katselevat toisiaan, yrittäen unohtaa kysymyksen Puolan käytävästä.
Jugoslavian kuningas Aleksanterin salamurha vaikeutti tilannetta. Jugoslavia ja Unkari, vanhat viholliset, olivat valmiit käymään toistensa kimppuun. Italia oli valmis liittymään konfliktiin. Mutta Ranska odotti. Niin kuin Tšekkoslovakiakin. Kaikki odottavat sotaa. Eivät ihmiset – eivät ne, joiden osana on taistella ja kuolla – vaan ainoastaan ne, jotka tulevat ansaitsemaan rahaa sodalla, ja jotka ovat turvassa konfliktilta.
Maailmassa on tällä hetkellä 40 miljoonaa sotilasta, ja silti valtiomiehemme ja diplomaattimme uskaltavat väittää, että sota ei ole vireillä.
Helvetti soikoon! Ovatko nuo 40 miljoonaa miestä koulutettu tanssiaisia varten?
Ei ainakaan Italiassa. Pääministeri Mussolini tietää, mihin heidät on koulutettu. Ainakin hän on tarpeeksi rehellinen sanoakseen sen ääneen. Vähän aikaa sitten Il Duce lausui lehdessä:
”Ja ennen kaikkea fasismi, mitä enemmän se tutkii ja pohtii tulevaisuutta ja ihmiskunnan kehitystä riippumatta lyhyen tähtäimen poliittisista kysymyksistä, uskoo, ettei ikuinen rauha ole mahdollista tai hyödyllistä… Vain sota tuo esiin ihmisten voimavarat äärimmäisessä muodossaan ja lyö uljaan leiman niihin, jotka uskaltavat kohdata sen.”
Mussolini epäilemättä tarkoittaa, mitä sanoo. Hänen hyvin koulutettu armeijansa, suuret ilmavoimansa, ja jopa hänen laivastonsa on valmiina sotaan – ilmeisesti he odottavat sitä innolla. Hänen taannoinen kannanottonsa Unkarin puolesta Jugoslaviaa vastaan oli osoitus siitä. Ja Dollfussin salamurhaa seurannut joukkojen nopea liikekannallepano Itävallan puoleisella rajalla kertoo samasta asiasta. Euroopassa on muitakin, joiden sapelinkalistelu ennustaa sotaa, ennemmin tai myöhemmin.
Herra Hitler, joka varustelee Saksaa ja vaatii aina vain enemmän aseita, on vähintään yhtä suuri, ellei suurempi uhka rauhalle. Ranska lisäsi vastikään pakollisen asepalveluksensa kestoa vuodesta kahdeksaantoista kuukauteen.
Smedley Butler: Sota on Suuri huijaus
ISBN: 978-951-877-067-4
Osta kirja: Adlibris