Armoton rikollisjärjestö hallitsee Helsingin satamaa. Tappajien uhriksi joutuvat niin amerikkalainen perämies kuin suomalainen komisariokin. Vain Kaarlo Rauta voi ratkaista arvoituksen, joka uhkaa jopa hänen oman perheensä turvallisuutta. Kuka on salaperäinen Ristilukki? Miksi puhelimesta soivat sävelet saavat paatuneetkin rikolliset kauhun valtaan?
ISBN: 978-951-877-830-4
Osta kirja: Adlibris
Ote kirjasta:
Halveksivasti Rauta vilkaisi vapisevaan mieheen.
— Yritättekö käydä kauppaa ruumiin ylitse?
Koltta hätääntyi entistä pahemmin. Hänen haaleat silmänsä pyörivät kauhistuneina lasien takana.
— Eihän tyttö herää sillä henkiin, vaikka minut erotettaisiinkin, hän valitti. — Minulla on suuri perhe. Ajatelkaa sitä. Yksityisenä lakimiehenäkään en voisi enää hankkia toimeentuloani. Sellaisen leiman tämä talo mieheensä painaa. Enkä minä ole tehnyt muuta kuin yrittänyt parhaani!
Rauta käänsi hänelle selkänsä ja poistui. Häntä inhotti.
Päästyään synkälle pihamaalle, jossa poliisilaitoksen auto oli odottamassa häntä, hän hengitti syvään raikasta pakkasilmaa.
Kun vaunu lähti liikkeelle, hän pyyhkäisi kämmenselällä silmiään. Hän oli yhä näkevinään edessään kuoleman jäykistämät, sinertävät kasvot, jotka vielä eilisiltana olivat säteilleet elämänhalua. Yksinäinen, orpo tyttö oli sanonut hänelle: ”Te olette kuin sadun haltia, Bob. Mitä ikinä olen pyytänyt teiltä, sen olen saanut.” Loretta oli turvautunut häneen. Mutta hän ei ollut kyennyt suojaamaan häntä salamurhaajalta.
Rauta puristi kätensä nyrkkiin. Hänellä oli jälleen uusi, kammottava lasku esitettävänä Ristilukille. Ja hän maksattaisi sen rikollisjoukkueella kalliisti. Loretta oli kyllä ollut ulkopuolisesti arvioiden vähäisin niistä, joiden murhat olivat Ristilukin tilillä. Mutta hän oli ehtinyt vain 18-vuotiaaksi. Oli kova osa joutua niin nuorena julman, tarkoituksettoman rikoksen uhriksi.