Dylan Thomas on modernin runouden tärkeimpiä tekijöitä. Walesissa varttunut kirjailija mursi väkevillä, monitulkintaisilla runoillaan lyriikan perinteitä ja rakensi kielestä peilin, jossa maailma näkyy uudessa valossa.
Antonia Pozzi oli yksi 1900-luvun tärkeimmistä italialaisista runoilijoista. Vahva, omaääninen naislyyrikko menehtyi nuorena, mutta hänen tuotantonsa arvostus on vain kasvanut vuosien kuluessa.
Tomi Sonsterin runokokoelmassa ollaan rannalla antikristuksen valossa, kohdataan kärsämies, syödään lihaa luunvalkealla kauhalla ja tutustutaan Väinämöiseen, joka haluaa kutistaa maailmankaikkeuden jyvän kokoiseksi.
Charlotte Mew oli merkittävä varhainen modernisti ja feministi. Hän käsitteli runoissaan usein naisten oikeuksia, seksuaalisuutta, mielenterveyttä ja ekologisia teemoja.
Anna Wickham oli feministisen runouden edelläkävijä ja uranuurtaja. Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn on ensimmäinen suomennettu kokoelma Wickhamin lyriikkaa.