Susi on eläin, joka herättää vahvoja tunteita: usein pelkoa ja vihaa, mutta myös ihailua ja puolustusta. Kansansaduissa suden rooli on yhtä monipuolinen kuin sen asema suomalaisessa kulttuurissa. Uusi satukokoelma vie lukijan matkalle suomalaisen kansanperinteen susitarinoihin, joissa susi on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen hahmo.
Saduissa susi voi olla herkkäuskoinen, avulias ja jopa ystävä. Se voi olla yksinäinen kulkija tai laumaeläin, peto tai uhri. Muodonmuutossaduissa susi muuttuu ihmiseksi ja ihminen sudeksi, eikä näissä tarinoissa ole kyse vain verenhimoisista hirviöistä, vaan myös auttajista ja rakastajista.
Niklas Bengtsson on koonnut ja toimittanut valikoiman kansansatuja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston aarteista. Mukana on myös aiemmin julkaisemattomia kertomuksia.
Onko sudessa jotain, joka kuvastaa suomalaista kansanluonnetta? Tämä kirja tarjoaa mahdollisuuden tutustua suden moniin kasvoihin – ja ehkä löytää jotain uutta myös itsestämme. Astu rohkeasti suden jäljille ja anna kansansatujen viedä mukanaan!
ISBN: 978-952-83-0063-2
Osta kirja: Adlibris
Ote kirjasta:
Sudenpentu opettelee lukemaan
Mies oli ottanut sudenpennun elätettäväksensä. Kun heiluhäntä pulskistui ja kasvoi isommaksi, rupesi mies opettamaan sille lukutaitoa. Mies toi katekismuksen suden eteen ja pakotti sen tavaamaan. Kirjassa luki Kyrie eleison eli Herra armahda, mutta susi ei oppinut sanomaan muuta kuin lampaan reis’on, sillä sen mielessä oli vain lampaanliha.
Kun mies näki, että susi ei oppinut sen enempää, hän ajoi sen sankkaan metsään. Metsässä nuori susi kohtasi jäniksen. Susi sanoi jänikselle: ”Nytpä minä tapan sinut, sillä en ole saanut moneen päivään palaakaan ruokaa.”
Pitkäkorvainen jänis hämmentyi ja papatti: ”Älä veikkonen minua syö. Minä koetan hankkia sinulle muualta saalista.”
Hampaansa paljastanut susi uhkasi: ”Kyllä minä sinut syön, sillä eihän täältä metsästä löydy muualta syötävää.”
Jänis jatkoi keskustelua miettien samalla keinoa, jolla saisi suden petetyksi. Pian nykerönenäinen jänis huomasi ison lammaslauman makaavan ja määkivän aivan vieressä.
Se kuiskasi sudelle hyvillään: ”Tuolla näkyy lammaslauma makaamassa. Hiivi varovasti niiden luokse, niin voit saada ison saaliin.”
Susi noudatti jäniksen neuvoa. Se koetti hiipiä hiljaa lammaslaumaan, mutta mehukkaat lampaanreidet pyörivät sen mielessä ja se sanoi vihdoinkin oikein: ”Kyrie eleison.”
Susi oli vähällä päästä lampaiden niskaan, mutta paimen kuuli suden mutinan. Paimen luuli suden sanovan kyyryssä on, jolloin hän valpastui ja huomasi suden. Lampaille hän huusi ”Susi kyyryssä on!” ja lampaat pakenivat.
Suden täytyi jättää lampaat rauhaan vesissä suin. Kun se huomasi, että jäniskin oli loikkinut tiehensä, se totesi, ettei lukutaidosta ollut kuin haittaa.